Lapsettomuus on herkistänyt erilaisille sanavalinnoille. Yksi kulmakarvat kohottava on tämä "pian voisi olla lasten aika". Aina kun kuulen jonkun huolettomana selittävän, että "perheen perustamme ensi vuonna, heti valmistumisen jälkeen", niin sisimmässä joku nimetön olento sekä kirkuu naurusta, että itkee pari kyyneltä. Ai perustatte vai? No, toivottavasti ei tule mutkia matkaan, toivottavasti ette päädy lapsettomuushoitoihin ja vietä kymmentä vuotta odottaen sitä lasta, jonka sanoitte niin iloisen itsevarmasti tulevan vuonna 2010.
Onnea matkaan teille vain, perheen perustajat. Ja toivottavasti saatte sen, mitä toivotte. Minä vain en jaksa tajuta sitä, että jollekin lapsen tulo on itsestään selvä asia, että joku uskaltaa ajatella niin. Eikö se ole melkein kohtalon kiusaamista?
Itse en oikeastaan koskaan ajatellut noin vain saavani lasta. Minulla oli itse asiassa sellainen olo, että saattaisin jäädä lapsettomaksi. Oletin olevani viallinen, koska minulla oli jo 14-vuotiaana kovia kuukautiskipuja. Mietin, että endometrioosi. Mietin, että kohtukasvain. Mietin. Lapsettomaksi taisimme jäädäkin, ainakin biolapsettomiksi, tosin suurin ongelma meille tosiaan olikin miehen sperman laatu. Mutta silti.
Kai tuon ihmisten asenteen sinänsä ymmärtää - useimmat ihmisethän tulevat kai helposti raskaaksi - mutta se on kaukana omasta kokemusmaailmasta.
Kuinka haavoittuvaisia ovatkaan unelmamme. Ensin tahdomme lapsen - emme saa lasta - tai saamme lapsen, joka on vaikeasti vammainen. Tai koemme keskenmenon, joskus monta, tai synnytämme kuolleen lapsen. Ja kaikki tämä tapahtuu ihmisille, jotka iloisen optimistisesti suunnittelevat elämäänsä ja perheytymistään.
Tyhjät
Afrikan tähdessä on niitä käänneltäviä pahvirinkuloita, joiden kääntöpuolelta onnekas löytää jalokiven. On rubiinia ja auringonkeltaista topaasia, on smaragdeja. Ja on yksi ylitse muiden, se Afrikan tähti. Joidenkin rinkuloiden takana ei ole mitään, pelkkää valkoista vain. Ne saadessaan sitä aina pettyi, tuhahti ja heitti rinkulan kiukkuisesti syrjään. Tyhjän saaminen oli tietysti aina rosvoa parempi - rosvo vei kaikki rahat pelaajalta - mutta tyhjä oli ei-mitään.
Joskus ajattelen, joskus huonoina hetkinäni ajattelen meitä ihmisiä noina pahvirinkuloina. Joku meistä on aina "tyhjä", jotkut meistä ovat niitä arpoja, jotka eivät voita. Tyhjä on kyvyttömyys saada lasta, viallisuus sukusoluissa. Tyhjästä tulee vain paha mieli. Jos hedelmätön ihminen on ei-voittava arpa elämän arpajaisissa ja "tyhjä", niin ehkä se rosvo voisi olla hedelmöityshoito! Inhottava yllätys kääntäessä ja vie kaikki rahat. Hahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti