maanantai 6. syyskuuta 2010

Viikolla 35

Pirteä sairaanhoitaja saattelee minut naistenklinikan kahvipöydän ääreen ja esittelee jääkaapin, teet ja kahvit. Minä nyökkäilen, vaikka kaikki onkin vanhastaan tuttua. En viitsi sanoa olleeni täällä kyllästymiseen asti silloin vuosia sitten hedelmöityshoitojen ollessa päällä. Tällä kertaa vaivani on pieni ja se on nyt hoidettu: pikkuruisen ihonalaisen patin poisto paikallispuudutuksessa. Oloni ei ole tokkurainen, ei kipeä eikä tuskainen niin kuin oli silloin ennen.

Pöydässä istuu jo noin ikäiseni nainen, joka ei vaikuta ollenkaan niin hyväkuntoiselta kuin minä. Istun alas, katsomme yhdessä aamuteeveetä. Hänellä on edessään puolikas sämpylä, toisen puolen hän on jo syönyt. Minä laitan itselleni samanlaisen, on hiljaista. Kamomillatee tuoksuu.

Vähitellen alamme jutella. Kerron omasta pikku operaatiostani humoristiseen sävyyn. Vieressäni istuva nainen kertoo olevansa kolmen lapsen äiti. Hänelle on juuri tehty sterilisaatio. Hän kertoo viimeisen raskautensa saaneen alkunsa, vaikka hänellä oli kierukka käytössä. Se sai aikaan sterilisaatiopäätöksen.

Hän kertoo miettineensä vahinkoraskauden aikana sitä, kuinka epäoikeudenmukainen ja kummallinen paikka maailma on. Jotkut tulevat raskaaksi, vaikka ehkäisevät minkä ehtivät ja toiset eivät tule raskaiksi hoidoillakaan. Minä kerron olleeni täällä hoidoissa, juuri tuossa noin, osoitan lähellä olevaa sänkyä, tuossa noin makasin odottaessani ensimmäistä punktiotani. Olemme hetken hiljaa. Tunnelma on rauhallinen ja seesteinen. Se on tämän todellisuuden hyväksyvä juuri tällaisena kuin se on. Me emme voi sille mitään, ei ole syyllisiä eikä valitusosoitetta. Kummallakin meistä on ollut surumme. Ne ovat olleet erilaisia suruja, silti varmasti yhtä suuria ja merkittäviä.

Minä toivotan naiselle kaikkea hyvää ja pikaista paranemista ja hän tekee samoin. Lähden itse pois heti sämpylän syötyäni. Pelkään saavani parkkisakon, koska tiedän kolikoilla ostamani ajan jo umpeutuneen. Sairaalan ovesta astun ulos alkusyksyn huikaisevaan auringonpaisteeseen. Eikä tuulilasissani ole parkkisakkoa.

Lupa pitää lapsista

Ihmeellinen asia on tapahtunut. On kuin olisin antanut itselleni taas luvan pitää lapsista. Lapsettomuushoitojen aikana tein jotain sellaista, mistä en ole ylpeä. Teeskentelin tilannetta tuntemattomille etten pidä lapsista, etten välitä lapsista suuremmin, että en haaveile äitiydestä ja perheestä. Minulle se oli selviytymismekanismi. Oli pakko suojautua sääliltä ja jopa ystävälliseltä myötätunnolta. Pelkäsin joko alkavani itkeä sellaista kohdatessani, tai sitten raivota. Kumpikaan ei vaikuttanut kivalta vaihtoehdolta. Lisäksi näennäisen viileä asenne lapsiin viestitti, että ei kannata kysellä lisääntymisestä, eikä ihmetellä pitkää lapsetonta avioliittoamme. Annoin ihmisten kai kuvitella, että tilanteemme on vapaaehtoinen.

Nyt tuntuu - ehkä tämän alkavan adoptiohaaveen myötä - kuin voisin taas antaa itselleni luvan olla julkisesti lapsirakas, niin kuin olin joskus monia, monia vuosia sitten. Se sisällä oleva hellyyden tunne ei enää haavoita tai saa kyyneliin. Edistysaskel tämäkin, vaikka pieni.

Ja huomenna kello yhdeksän soitetaan PeLaan!

5 kommenttia:

  1. Kiitos, Elise! Ja hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  2. Herkkä tilanne siellä sairaalassa. Jännä tuo tunne joskus, itku ja viha niin vierekkäin. Ja kuinka paljon sitä itseään muuttaa ja pakottaa, että jaksaisi.

    VastaaPoista
  3. Salanimi: niinpä.. ja nyt se askel on otettu! :) Oli kyllä jännät paikat, nolottaa myöntää mutta kädet melkein vapisi, kun kännykkään näppäilin PeLa:n numeron.

    Mayo: sitä se oli. Jäin siinä miettimään, että lapsettomuus on suuri suru - mutta ei-toivotun lapsen saaminen on sekin aika kova paukku. Nykyisin ihmisten asema (esim. työelämässä) voi olla karvan varassa ja odottamaton perheenlisäys voi oikeasti pilata paljon. Vaikka sitä näin lapsettomana onkin vaikea uskoa, mutta niin se vain on. Ja sitten parisuhde, missä vaiheessa se on lapsen ilmoitettua tulostaan - kaikki tulevat isät eivät ole asiasta innostuneita. Niinpä niin, monet ovat meidän ihmisten murheet.

    VastaaPoista