Olen päättänyt olla kokonaan katsomatta YouTuben adoptioaiheisia videoita. Ne lietsovat toivotonta lapsenkaipuuta ja valavat odotukseni betoniin. Nyt kun olen päätöksestäni ilmoittanut kirjallisesti tässä blogissa, niin toivottavasti sen rikkominen käy vaikeaksi!
Sattuma vai suunnitelma?
Minullahan oli se pikkuinen operaatio viime viikolla sairaalassa. Selasin odotellessani muutaman naistenlehden läpi. Ihme ja kumma: kahdessa oli adoptioaiheinen artikkeli! Toinen kertoi minulle jo tutuista ihmisistä, eli "Palnan tyttäret"-dokumentin perheestä ja toisen aiheena oli suomalaisnaisen itsenäisesti toteuttama adoptio Pakistanista.
Sattumaako vai Suurta Suunnitelmaa? Olisi mukavaa uskoa kohtaloon ja elämää suurempiin voimiin, mutta luultavasti olen menneinä vuosina ohittanut kampaajalla ja erilaisilla lääkärivastaanotoilla monet adoptioartikkelit. Nyt niille vain on herkistynyt ja ne lukee ahmien - aihe on astunut omaan elämääni.
Olen kuullut lauseen, joka sopii juuri tilanteeseen: Jos ihmisellä on vasara, näkee vain nauloja : ) Eli silmä poimii niitä kiinnostavia asioita ja tuntuu että niitä ei ole aikaisemmin ollutkaan.
VastaaPoistaOlet varmasti oikeassa, näin se on. :)
VastaaPoistaSilti se on hiukan kummallista, että ensin näin sen "Palnan tyttäret" ja sitten lehdessä oli haastattelu tuosta _samasta_ perheestä. Tai tarkemmin ottaen perheen äiti siinä esitteli käytössä olevia intialaisia reseptejään - kiehtovaa luettavaa joka tapauksessa. Tuo "Palnan tyttäret" kosketti minua oikeasti syvältä ja tahtoisin suositella sitä kaikille adoptiota harkitseville.
Mä katselen aina vaan noita Youtuben adoptiovideoita, vaikka lapset ovatkin jo kotona, niin liikuttavia niistä monet ovat.
VastaaPoistaAikanaan keräsin noita lehtiartikkeleita kansioon, mitä löysin adoptiosta, sekin oli sellaista oman odotuksen konkretisoivaa puuhaa :)
Salanimi, liikuttavia ne tosiaan ovat! Nautin itse eniten näistä, joissa on se maaginen "gotcha!"-hetki ja sitten perhesuhteiden kehitystä. Ne muutokset lapsissa ovat järisyttäviä. Pieni, joka parkuu itsensä läkähdyksiin ja kiemurtelee uuden vanhemman sylissä onkin vuoden päästä jo ihan toinen tyttö/poika. -Mutta silti minun on näistä videoista pidättäydyttävä. Vähän kuin alkaisin dieetille. :) Ainakin hetken verran ajattelin olla katsomatta..
VastaaPoistaLeikekirja muuten on upea ajatus! Miksi en itse ole tullut ajatelleeksi. Pitäisiköhän aloittaa..? Harmi, kun ne lukemani lehdet olivat sairaalan. Mielessä kävi kyllä toive saada ne jutut itselle.
Mainio ajatus tosiaan tuo leikekirja :) Minulla on kaikki aiheeseen liittyvät liput ja laput muovitaskussa, voisihan sitä kartuttaa muillakin kuin virallisilla papereilla.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen kanssasi ja Mayon mietelauseeseen yhdyn täysin. Itse pistän silmälle nykyään kaikki kaupassa vastaan kävelevät hiukankin vanhemmistaan kansallisuudeltaan tai ihonväriltään eroavat lapset ja hymyilen typeränä :D
Kurkkaa minun blogiin jookos :) Siellä on sinulle palkinto.
VastaaPoista