Voiko ihminen sairastua adoptiokuumeeseen? Näin on ainakin tapahtunut itselleni. Tahtoisin tietää niin paljon ja järjestellä asioita, on kuin joku olisi ruiskuttanut injektioneulalla minuun täyden satsin toimintatarmoa.
Mietin missä vaiheessa kertoa läheisille tästä kaikesta, lapsettomuudesta ja adoptiohaaveesta? Minulla on sellainen tunne, että ainakin lapsettomuusasia olisi hyvä puhua alta pois tässä syksyn kuluessa. En kadu sitä, etten puhunut siitä hoitojen ollessa päällä: en olisi osannut antaa arvoa ihmisten hyvää tarkoittaville kysymyksille munasolujen kypsymisestä ja hedelmöittymisestä ja punktioista ja siirroista. Kuinka ihmeessä olisin voinut niille antaa arvoa, kun koko hoitoruljanssi sai loppuvaiheessa minut kiehumaan kiukusta lähinnä turhuutensa vuoksi?
Pelkään vähän samaa tämän adoption kanssa. Käykö niin, että asiasta kerrottuamme vähän jokainen alkaa kysellä missä vaiheessa se teidän adoptio on. Ja voi pojat, siinä sitä riittää aikaa kysellä, kun tulossa on puolen vuosikymmenen odotus! Ehkä sopiva aika kertoa on ensimmäisen adoptioneuvonnan jälkeen.
Oma maa mansikka
Maamietinnätkin ovat pitäneet aivoni työteliäinä. Alussa toiveet kohdistuivat Filippiineille ja Kiinaan, nyt taas tuntuu kuin Kiina olisi se ainoa mahdollinen. Tein selvitystyötä netissä: Filippiineiltä kai tulee kansainväliseen adoptioon suurimmaksi osaksi poikia ja minusta tyttö sopisi meille paremmin. Tiedän, että filsuissa odotusaika on puolet Kiinan ajasta ja tiedän meillä olevan aika hyvät mahdollisuudet saada suosituskirje seurakunnalta. Mutta Filippiinit maana ja kulttuurina ei oikeastaan kiinnosta sen suuremmin, enkä osaa mielikuvitella meitä esimerkiksi 4-vuotiaan pojan vanhempina.
Periaatteessa olen valmis jopa jättämään koko prosessin - niin suuri sääli kuin se olisikin - jos meidät arvioidaan liian vanhoiksi Kiina-odottajiksi. Tämä on niin suuri päätös, että minusta ei kannata kompromissata maavalinnan kanssa.
Ja sekin vielä, se minkä jo aiemmin sanoin: olen vaikuttunut Kiinan tavasta hoitaa adoptioita. On ihanaa, ettei lasta noin vain lykätä uusille vanhemmille, vaan hoitajat ovat tilanteessa läsnä ja tekevät parhaansa pehmentääkseen pienen ihmisen kokemaa iskua.
Mietin ihan hassuja, hulluja asioita, kuten onko olemassa kansanluonnetta? Reagoivatko eri kulttuuritaustoista tulevat lapset eri tavalla luovutukseen?
Mä en halua mitenkään aiheuttaa sulle lisää suurta huolta, mutta oletko tietoinen, kuinka kauan Kiina-adoptiot tällä hetkellä kestävät? Palvelunantajat antaa lisää tietoa tuosta ihan varmasti, mutta osviittaa voi katsoa mm. täältä:
VastaaPoistahttp://chinaadopttalk.com/
Tällä hetkellä nimeämistä odottavat ne, joiden LID (eli päivä, jolloin Kiinassa on rekattu paperit virallisesti saapuneiksi/hyväksytyiksi) on toukokuussa 2006. Nimeämisiä tulee järjestyksessä vaihtelevasti päiviä, mutta viime aikoina on tullut vajaan/reilun kuukauden välein kerralla muutamasta päivästä noin viikkoon etenevästi (eli viimeksi esim. 10.5 - 16.5.2006 LIDin omaaville). Kiinan tilanteen "paranemista" on odotettu pitkään ja toivotaan tietysti, että se kohenee (hakijan näkökulmasta), mutta tällä hetkellä tilanne on valitettavan hidas. Ts. odotusaika on tällä hetkellä reilu 4 vuotta ja pitenee joka kuukausi käytännössä. Toinen asia on tietenkin, jos on valmis miettimään sn-adoption mahdollisuutta, silloin tilanne voi olla aivan toisenlainen.
En halua masentaa, mutta kannattaa todella yrittää pitää mieli alussa avoimena, tilanteet muuttuu ja valkenee pikkuhiljaa, kun adoptiotaipaleella etenette, liian aikaisin ei kannata lyödä mielessään lukkoon maavalintaa.
Ja voi tottakai olla, että tiesitkin tuon Kiinan tilanteen ja silti mietitte Kiinaa maavalintana, mutta laitan silläkin uhalla :)
(Niin ja Kiinasta tottakai voi tulla ja on viime aikoina tullutkin myös poikia, kun tuota sukupuolta ei voi toivoa)
Meillä taas ei ole minkäänlasita mietettä siitä miksi haluaisimme adoptoida jostaikin tietystä maasta. Tosin Makkosen diagnoosin takia haluankin pitää mieleni ja maavalintamme avoimena, eikä kulttuuritausta minua muutenkaan kovastikaan liikuta suuntaan tai toiseen :) Tämä EI siis tarkoita, että halussanne adoptoida tietystä maasta olisi jotankin vikaa, meillä vaan mietteet ovat hyvinkin erilaiset.
VastaaPoistaItse olen kyllä miettinyt paljon Kolumbiaa, mutta en ole kummemmin vielä ottanut selvää hyväksytäänkö siellä krooniset sairaudet.
Joko soitit PeLaan?
Kannattaa varata paikka sinne neuvontaa nyt hyvissä ajoin, ja perua jos niikseen tulee. Liian kauaa ei kannata odottaa koska täyttyvät melko nopeasti.
Mukavaa loppuviikkoa! Rva.M
Rva M: Soitinpa hyvinkin PeLaan.. :) Ja alkuinfo olisi marraskuussa. :( Vasta!
VastaaPoistaTuosta maavalinnasta: itsekin ajattelin yhdessä vaiheessa, ettei maalla olisi väliä. Mutta sitten aloin ajatella lapsen syntymäkansallisuuden tukemista ym. Ja se voisi jotenkin olla vaikeaa, jos kyseinen maa ei merkitsisi minulle mitään. En sano, että _kaikille_ se olisi vaikeaa!
Tietysti kaikkein parasta olisi tosiaan, jos maalla ei olisi mitään väliä, lapsella vain. Itse toivoisin voivani ajatella niin, mutta kun en tunnu pystyvän, niin täytyy sitten tarrata Kiina-unelmaan. Tavallaan se ON lapsellista ja typerää! Kai sellainen "mielikuvalapsi" on jo muodostunut ihmeen vahvaksi, vaikkei edes neuvonta ole vielä alkanut!
Salanimi: tiedän tosiaan tuon Kiinan jonotustilanteen, että se on paha. :( Sehän tässä arveluttaa ja surettaa suuresti. Tilanne elää, ja jos se on nyt 4 vuotta niin kolmen vuoden päästä se voi olla vaikka mitä. Ellei sitten Kiinan suosio adoptiomaana jossain vaiheessa laske nostettujen vaatimusten vuoksi.
Filippiinit on sellainen "takaportti" unelman pysyä elossa. Mutta se on vaikeaa, kun en tosiaan tiedä kuinka tukea lapsen identiteettiä, jos hänen syntymämaansa ei merkitse minulle paljonkaan. :( Sitä on kamalaa sanoa jo täällä. Jotenkin minulle on muodostunut sellainen kuva - ehkä väärä, toivottavasti - että adoptiovanhemman pitää olla oikea tiedon runsaudensarvi, joka lataa lapsen päähän oitis tietosanakirjasarjallisen infoa syntymämaasta ja sen kulttuurista/tavoista/maantieteestä/historiasta.Äh!
Kyllä se polttava halu tulee kertoa adoptiosta läheisille, sitten kun aika tuntuu oikealta.
VastaaPoistaOmille vanhemmilleni kerroimme jo ennen alkuinfoa ja ottivat iloisin mielin tiedon vastaan (samalla saivat läheisimmät sukulaisekin tietää). Eivät ole kyselleet, muuta kuin väliaikatietoja, kun kerroin prosessin vievän vuosia. Vanhempani kuitenkin miettivät asiaa paljon, sillä aina he soittelevat, jos telkkarista tulee adoptiota tai kohdemaata koskeva ohjelma tai näkevät lehtijutun. Se tuntuu musta hyvältä, hekin ovat aidosti kiinnostuneita ja innostuneita.
Miehen vanhemmille kerroimme ennen ensimmäistä neuvontaa, kun arvelimme neuvojan kysyvän kuitenkin läheisten mielipidettä adoptioon. Olivat hekin onnellisia. Miehen mummo tirautti jopa onnen kyyneleet ja antoi isot halaukset asian kuultuaan <3.
Kaikki sukulaiset ovat tuntuneet käsittäneen, että kerron heti, kun tiedän jotain, eivätkä liiemmin kysele. Sen sijaan ystävät kyselevät melkein aina, kun näemme, että jokojokojoko???
Maavalinnasta olen sitä mieltä, että jos Kiina tuntuu teistä siltä "oikealta", niin ei se pari-kolme vuotta pidempi odotusaika mitään muuta (jollei ikä aseta ehtoja), jos vain jaksaa odottaa. Tosin vielä on niin pitkä aika maavalinnan päättämiseen, että onhan teillä aikaa vielä pohtia ja kuulostella Kiinan tilannetta.
Itse olen niin juurtunut E-A:han, että en haluaisi sitä vaihtaa, vaikka kuinka odotusajat pitenisivät (onnekseni siellä on melko lyhyet odotusajat moniin muihin maihin verrattuna). E-A on tuntunut alusta asti siltä "oikealta", kun joskus pari vuotta sitten maata mieheni kanssa pohdimme. Pitää varmaan koputtaa maalaamatonta puuta, että meidät hyväksytään sinne hakijoiksi..
Kiitos kommentista Emppu! Et usko - melkein tuli kyynel silmään kun luin, kuinka hienosti adoptiouutisenne on otettu vastaan. Valtavan hieno juttu, niin teille kuin tulevalle lapselle JA sukulaisille itselleen!
VastaaPoistaTuo Kiina-Filippiinit-Kiina -seilaukseni on nyt toistaiseksi katkolla. Yritän olla ajattelematta asiaa liian intensiivisesti. Onhan tässä aikaa päättää ja erityisesti saada sosiaalityöntekijältä rehellinen "ammattilaisen" mielipide. Jos hän sitten sanoo, ettei Kiina ole meille hyvä juttu, niin sitten se haave on haudattava. Ja mietittävä asiat uusiksi.
Teidän pitää tehdä niin kuin teistä tuntuu hyvältä. Jos maa on tärkeä, antakaa sen olla tärkeä. Kuitenkin kun se lapsi sitten teillä on, alkuperämaan merkitys vähenee siinä arjen askareissa: hänestä tulee suomalainen!
VastaaPoistaMinä nyt puhun ikivanhoista asioista, mutta voisiko Interpedia paremmin ja nopeammin auttaa? Meitä kun se Pela vedätti pahemman kerran...
Kertokaa vaan adoptiosta ihmisille. Siten olette itsekin "raskaana" ja helpompi olla. Ja jos tulee takapakkia, helpompi surra. Eihän sitä voi elää salaten asioita. Ei meiltä ainakaan kyselty liikaa : )
Mayo, saako kysyä mitä PeLa teki?? Tai vielä parempaa: saisiko pyytää vaikkapa aihetta käsittelevää omaa blogikirjoitustasi? Jotenkin sitä kaipaa tietoa myös palvelunantajista
VastaaPoista