Yksi kummallinen lapsettomuudesta johtuva piirre on outo suhtautuminen koirien hedelmällisyyteen. Meillähän on niitä kaksi, Tiuhti ja Viuhti. Tiuhti on chihuahua ja Viuhti sekarotuinen pikkukoira. Erityisesti Viuhtin juoksuajat ovat melkoista rumbaa: juoksu kestää normaalia pitempään, vuoto on runsasta ja ainakin kerran koiraparalla on ollut juoksun päätteeksi valeraskaus.
Eläinlääkäriaseman ihmisten kanssa puhuimme koirien kohdunpoistoleikkauksista. Eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että leikkaus on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen, jos koiralla ei aio teettää pentuja. Kohtutulehdukset ovat aika yleinen tyttökoirien kuoleman syy mitä vanhemmaksi tullaan. Ja juoksut ovat koirille rasitus - sekä tietysti myös omistajille. Viuhti on lisäksi hormonitoiminnaltaan ylivilkas, tuumasi eläinten valkotakki.
Jostakin syystä minun on ollut vaikea kuitenkin varata aikaa, tehdä sitä lopullista päätöstä koirien kohdunpoistosta. En usko, että olisin ajatellut asiaa näin ilman lapsettomuuskokemustani ja tätä hedelmöityshoitohistoriaa. Tiedän, ettemme aio "teettää" pentuja kummallakaan koiralla, mutta silti päätös kohtujen poistosta tuntuu vaikealta ja jopa väärältä. Kiukuttaa, kun tämän ajattelutavan irrationaalisuuden tajuaa, mutta sitä ei vain voi sulkea pois päältä.
Pelkäänkö koirien kohdunpoiston olevan julmuutta, samaistanko itseni ja oman lapsettomuuteni koiriin ja niiden elämään ilman pentuja? Pelkäänkö "jumalallista rangaistusta", lopullista lapsettomaksi jäämistä, jos koirille tehdään tämä leikkaus?
Viha
Huomasin eilen olevani vihainen lapsettomuushoidoille. Jo useampaan kertaan olen sadatellut miehelle, kuinka olisimme tässä ihan samassa tilanteessa (siis ilman lasta), vaikkemme olisi koskaan edes hakeutuneet niihin h-vetin hoitoihin. Aivan sama hosuiko kohtuni kimpussa kaksinkertaisella tohtorintutkinnolla varustettu lekurinplanttu, tai joku ukkapukka-shamaani loitsuineen ja taikakynttilöineen. Lopputuloshan oli kuitenkin aivan sama: julmettu rahanmeno, henkinen piina, ei raskautta.
Ehkä jonakin päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa kehitetään "hoito" - inhoan muuten tuota sanaakin - joka toimii sataprosenttisen varmasti. Siihen aikaan elävät ihmiset voivat sitten päätään puistella ajatellessaan tätä meidän aikaamme, ihmisten epätoivoista halua saada lapsi jopa niin huonosti toimivilla hoidoilla kuin nämä nykyiset IVF:t, ICSI:t ja ABC:t.
Moikka, löysin tänne kilpikonnan blogista..
VastaaPoistaÄlä epäröi koirien kohdunpoiston kanssa :) Eläinlääkärit ovat meillekin sanoneet, että toivoisivat omistajien teettävän ko.toimenpiteen jo ennen koiran ensimmäistä juoksua, tai heti sen jälkeen. Tämä vähentäisi huomattavasti kohtukasvaimien riskiä, jotka ovat Suomessa suuri narttukoirien kuolleisuuden syy.
Ajattele mielummin että teet tytöille palveluksen, koirat kun eivät ajattele lapsia ihan samalla tavalla kuin me ihmiset.
Tajuan myös vihan tunteesi hoitoja kohtaan, olen käynyt ne läpi itsekin. Uskomaton määrä rahaa "kaivosta alas" ja mitä silläkin rahalla sai? Vielä huonomman olon :(
Paljon, Paljon tsemppiä Sinulle. Välillä on pakko päästää höyryjä että jaksaa taas toivoa. Ja oikein kaunista loppukesää!
Olet niin oikeassa! Kyllä tuo kohdunpoisto olisi kannattanut tehdä jo ennen 1. juoksua, mutta Viuhtin eka juoksu tuli meille melkoisena yllärinä - se oli aika nuori siihen puuhaan.
VastaaPoistaTäytyy nyt syksyn aikana varmasti hoitaa tämä asia.. Tietysti se on kurjaa, kun koirat ovat sitten hetken kipeitä leikkauksen jälkeen, mutta kokonaisuuden kannalta se taitaa olla parempi. On kai pakko ajatella _järjellä_ tätä asiaa. Kuten sanottu voi olla, että pääni on mennyt vähän "sekaisin" näissä lapsettomuusjutuissa ja se heijastuu koiriinKIN.
Juu, tuo "hoito" on sanana muuten aika hassu. Itselläni oli aina loppuvaiheessa karmea olo, fyysisesti siis. 4. kerralla olin niin kipeä juuri ennen punktiota, että naama oli tuskan hiessa klinikalle mentäessä. Onneksi sain siellä ylimääräistä kipulääkitystä. Minulla 3. ja 4. "hoidossa" oli hyperstimulaatiota, joten siitäkin se kipu saattoi johtua - munasarjat olivat yksinkertaisesti niiiin isot ja niiiin turvonneet.
Tsemppiä sinullekin, koetetaan me jaksaa vaan..