Teen tunnustuksen: minulla oli eräs uskomattoman typerä syy lähteä vielä neljänteen ICSI-turhuuteen. Pelkäsin nimittäin - ja osittain pelkään yhä - että adoptiolapsen vanhempana joku idiootti voisi kuvitella minun halunneen säästyä synnytykseltä ja imetykseltä! Kuin olisin joku synnytyspelkuri-rintamakarkuri tai poven muotoja fanaattisesti vahtiva tissitär.
Tiedän tämän olevan totaalisen typerää ja hölmöä ajattelua, mutta en voi sille mitään. Tahtoisin puolustella itseäni, sanoa, että en välttele synnytystä, en murehdi alapään tai yläpään rupsahtamista. Olen lapseton, koska lapsia ei ole tullut - ei kai tule koskaan ainakaan biologista tietä. Mutta tällaisia asioita ei voi sanoa ääneen. Niitä kantaa vain mielessään, tai sitten ne käy oksentamassa blogiinsa.
Voi, voi, on niitä hullumpiakin syitä : ) Tuo on vielä ihan normaali : )
VastaaPoista